keskiviikko 18. lokakuuta 2017

2 MONTHS

Muistan erittäin selvästi, kuinka neljä kuukautta sitten sanoin "vielä kaksi kuukautta lähtöön", ja nyt olen asunut jo täällä nousevan auringon maassa kaksi kuukautta.

Lupasin olla rehellinen, ja niin aion ollakin. Koska vaikka minulla on ollut hienoja hetkiä täällä, niin mukaan mahtuu myöskin niitä huonompia hetkiä ja vaiheita. 

Nämä kaksi kuukautta elämästäni on ollut rehellisesti elämäni parasta aikaa. Rakastan asua Japanissa. Ihmiset täällä on ylivoimaisesti ystävällisempiä kuin Suomessa, enkä missään nimessä yritä kieltää sitä. Kaikki täällä kohtelee minua niin hyvin, ja olen niin kiitollinen siitä. 

Näihin kahteen kuukauteen mahtuu niin paljon, niin paljon asioita, joita minun on mahdotonta selittää. Tulin maahan, johon en ollut mitenkään valmistautunut tulemaan. Kaikki oli uutta, kulttuuri, kieli, ihmiset, kaikki. Vihdoin olen oppinut japanilaisen kulttuurin, mutta joka päivä oppii uusia asioita. Vihdoin olen oppinut ymmärtämään ja jopa puhumaan hieman japania, joka on ollut suurin haaste tähän mennessä, koska piti opetella hiraganat ja katakanat, mutta nyt se vaikein osuus vasta alkoikin, kun on aika oppia kiinalaiset merkit Kanjit. 

En voi sanoin kuvailla, kuinka kiitollinen olen kaikille host perheilleni. He vievät minua paikkoihin, joissa en ikinä uskonut käyväni. Näin lyhyen ajan olen vasta täällä ollut ja niin paljon olen jo nähnyt, joten se saa minut ajattelemaan, kuinka paljon tulen vielä näkemään? 

Minulla on ollut hankaluuteni ensimmäisen host perheeni kanssa, mutta olen ne selvittänyt yhdessä perheeni kanssa. Vaihdan perhettä joulukuussa minun toiseen host perheeseen, jossa vietän ehkä kaksi kuukautta, jonka jälkeen muutan perheeseen, josta pidän erittäin paljon, koska heidän lapsensa ovat tulleet minulle erittäin hyviksi kavereiksi, niin odotan, että voin viettää enemmän aikaa heidän kanssaan. 

Koti-ikävää vielä ei ole, mitä olen ihmetellyt erittäin paljon, mutta olen iloinen ettei ole...

Se on totta, mitä puhutaan vaihto-oppilaista, että kuinka he muuttuvat ja itsenäistyvät vaihdon aikana. Miten tiedän tämän? Koska olen alkanut jo huomaamaan muutoksia itsessäni...

Siinä hieman ajatuksia näiden kahden kuukauden ajalta, kiitos kaikille, jotka lukevat blogiani!






Terveisin,

Eerika

maanantai 2. lokakuuta 2017

SCHOOL LIFE

Pahoittelen, etten ole kirjoittanut moneen viikkoon mitään, mutta minulla ei yksinkertaisesti vain ole aikaa, joten pahoittelen hiljaisuutta blogin puolella.

Haluaisin kertoa teille hieman japanilaisesta koulu elämästä. Olen nyt käynyt noin viisi viikkoa Kawaguchi Kita High Schoolia, ja olen oppinut koulun säännöt, ja miten tulee toimia missäkin tilanteessa.

Kertomattakin on selvää, että japanilaiset koulut on tiukkoja, erittäin tiukkoja, ja näiden viiden viikon aikana sen olen nähnyt erittäin hyvin. Minulla on paljon positiivisia että negatiivisiä kommentteja koulunkäynnistä Japanissa, ja tässä postauksessa tulen mielipiteeni kertomaan. '

Koulupuvut. 

Suurimmassa osassa kouluista Japanissa on koulupuvut, ja niin on myös minunkin koulussani. Koulupuvut ovat mielestäni erittäin käteviä, koska esimerkiksi niiden ansiosta kiusaamista ei ole vaatteiden takia. Mutta, en todellakaan tykkää minun koulun koulupuvusta, se on kyllä kamala. Joka päivä helppo pukea päälle, mutta koulupäivän jälkeen kyllä ihana riisua pois...
Meillä on myös omat asut liikuntatunneille, ja kengät koulun sisäpuolelle sekä omat kengät liikuntasaliin. 

Koulupäivän pituus. 

Jokapäivä lähden kouluun kello 7:15, ja saavun kouluun 8:05. Koulu alkaa 8:30. Ensin on SHR, eli short home room, oman luokan opettajan kanssa, joka kestää noin 15 minuuttia, ja joista 10 minuuttia käytetään lukemiseen. Tunnit kestää 55 minuuttia, joka on ihan super tyhmä aika, enkä osaa selittää miksi, mutta se vain on. Tunteja yhteensä on 6. Välitunnit kestävät 10 minuuttia, jonka aikana ei kerkeä tehdä yhtään mitään. 
Lounastunti on 35 minuuttia. Tunnit loppuvat 15:35, mutta tuntien jälkeen on taas SHR, joka kestää noin 5 minuuttia. Tämän jälkeen siivotaan oma luokka, ja koulua. Koulu loppuu noin 16:00. 
Tämän kaiken jälkeen suurimmalla osalla oppilaista on klubi aktiviteetti, josta kerron hieman lisää, ja se yleensä kestää 2-3 tuntia. Joten yleensä pääsen lähtemään kotiin vasta 19:00.

Klubi aktiviteetti. 

Tämä on täysin vapaaehtoista. Kaikilla oppilailla on mahdollisuus valita itselleen klubi aktiviteetti, johon he osallistuvat. Klubeja on pilvin pimein, on Kendo, Track and Field, Swimming, Basketball, Volleyball, Handball, Judo, Cooking ja niin monia muita klubeja. Miksi koulussa on klubeja? Koska koulun klubit ovat sama kuin Suomessa harrastukset koulun jälkeen, mutta Japanissa nämä harrastukset tapahtuvat koulun sisäpuolella. Tämä on erittäin kätevää. Itse liityin juoksu klubiin eli Track and Field, ja meidän treenit kestävät aina 2,5h. Itse rakastan omaa klubiani, mutta tällä hetkellä en voi osallistua, koska penikka tauti iski. Mutta kunhan tämä lähtee pois niin jatkan ehdottomasti!

Opettajat.

Aina tunnin alussa, kun opettaja tulee luokkaan niin oppilaat kumartavat opettajalle, ja sanovat onegaishimasu. Tunnin loputtua sama homma, mutta oppilaat kiittävät opettajaa sanomalla arigatou gozaimashita. 
Opettajat minun koulussani on erittäin mukavia ja ottivat minut ja ystäväni Charlien, joka on toinen vaihto-oppilas koulussani, erittäin hyvin vastaan!
Myöskin jos opettaja tulee vastaan, niin oppilaiden täytyy tervehtiä opettajaa. Ja opettajaa tulee puhutella opettajan nimellä sekä Sensei nimen perään. Tarkkaa tarkkaa...

Oppilaat.

Oppilaat ovat olleet myös erittäin mukavia, mutta hieman lapsellisia omaan ikäluokkaan verrattuna. Käyn siis ensimmäistä luokkaa täällä, ja suurinosa oppilaista luokassani on 2002 syntyneitä. Harmi vain, että suurinosa oppilaista ei puhu englantia ja vaikka puhuisikin, he eivät uskalla käyttää englannin kieltä. 

Liikuntatunnit.

Yksi asia, minkä olen huomannut erittäin tarkaksi täällä on liikuntatunnit. Siis huhhuh. Tunnin alussa kaikki oppilaat menevät oikeen tarkasti järjestettyihin riveihin seisomaan asentoon, ja opettajalle kumarretaan vielä tarkemmin kuin tavallisella tunnilla. Liikuntatunnit muistuttavat minua armeijasta täällä päin...
Kaikilla oppilailla on 3 tuntia liikuntaa viikossa, ja se on tuskaa. Täällä on alkulämmittelyt aina samat, ensin juostaan kolme kertaa ympäri koulu, jos ei sada, ja meidän koulun alue on todella iso. Sitten on alkulämmittelyt, jotka on mahdotonta selittää, mutta se sisältää ainakin 20 miestenpunnerrusta, ja kaikkea muuta vastaavaa. 
Nyt Japanissa meneillään se aika, kun juostaan koko liikuntatunti, koska meillä on siis maratooni marraskuussa, johon kaikkien oppilaiden tulee osallistua, itse en välttämättä voi koska jalat eivät kärsi ottaa yhtäkään juoksuaskelta vielä. Mutta kyllä käy sääliksi katsoa, kun ne juoksee noin 7 kilometriä, ja kun sanon juoksee, niin ne juoksee, ei hölkkää. 
En tykkää Japanilaisista liikuntatunneista, hyi en.

Kaiken kaikkiaan, tunnit vietän lukiessa Harry Pottereita, tai nukkuen, koska opettajia ei kiinnosta jos nukkuu. Koulu on minulle rentoa, mutta japanilaisille, huhhuh...
Mutta nostan kyllä hattua kaikilla japanilaisille! Olen tosi ilonen, että saan kokea tämän, ja odotan kyllä seuraavaa vuotta tässä koulussa.





Terveisin,

Eerika