Minun täytyy olla rehellinen ja perua, mitä sanoin viime postauksen lopussa. Hakemus prosessin loppupuoli osottautuikin yllättävän haastavaksi, haastavammaksi kuin olisin osannut ajatella sen osottautuvan, mutta selvisin siitä, vaikka ei se helppoa ollutkaan.
Miksi, yksinkertaisesti miksi?
Tarkemmin sanottuna tarkoitan tällä kysymyksellä, että miksi haluan lähteä vaihtoon? Jokaisella ihmisellä on omat halunsa vaihtoon lähtemiselle niin kuin minullakin.
Päätös vaihtoon lähtemiseen ei ole helppo, eikä kaikki välttämättä edes ymmärrä täysin mitä se tarkoittaa, enkä ymmärrä minäkään, en ennen kuin olen aloittanut elämän vaihto-oppilaana toisella puolen maailmaa. Jos lähdet vaihtoon, sitoudut jättämään kaiken taaksesi ainakin vuodeksi. Mitä tarkoitan kaikella? Monet luulisivat, että tarkoitan vain niitä arkipäiväisiä asioita, kuten perhettä, jota luultavasti näet jokapäivä tai lemmikkieläintä, mutta uskoisin kaiken kattavan yksinkertaisesti kaiken. Perheen, ystävät, lemmikit, kielen, kulttuurin, ruoan, tavarat, ympäristön ja niin monen eri asian. Kukaan ei tiedä ennen vaihtoon lähtöä, että mitä sitä oikein jättääkään taakseen, ei kukaan.
Miksi minä haluan lähteä vaihtoon? Haluan lähteä vaihtoon, koska haluan löytää syvemmän minäni, joka luultavasti löytyy astuessani ulos mukavuusalueeltani. Haluan myös päästä eroon peloistani, itsenäistyä, oppia puhumaan uutta kieltä tai jopa parempaa englantia. Haluan nähdä uuden kulttuurin ja elää siinä. Mutta ennen kaikkea haluan toisen perheen, perheen jota voin aina muistella hyvällä mielin ja joihin pitäisin koko lopun elämäni yhteyttä. Uskon, että yksi suurin syy vaihtoon lähtemiselle on se, että saat niitä uusia ihmisiä ympärillesi, joita ajan kanssa opit rakastamaan ja kutsumaan perheeksesi. Minulle tämä asia vaihtoon lähtemisessä on yksi tärkeimmistä muiden lisäksi.
Terveisin,
Eerika
