THE APPLICATION PROCESS

Voin rehellisesti sanoa, että ennen hakemuksen aloittamista olin lukenut erittäin paljon eri RYE vaihto-oppilaiden blogeja tästä kuuluisasta hakemus prosessista, jota melkein kaikki tulevat vaihto-oppilaat pelkäävät ja en löytänyt kovin yksityiskohtaista tietoa kyseisestä prosessista, josta olisin halunnut tietää kaiken mahdollisen ennen hakemuksen aloittamista. Mutta nyt helpottaakseni tulevien RYE vaihto-oppilaiden hakemus prosessia yritän kertoa mahdollisimman tarkasti ja yksityiskohtaisesti, miten prosessi sitten meneekään. 

Ihan ensimmäiseksi otin yhteyttä paikalliseen Rotary klubiin sähköpostitse, jossa kysyin heiltä, miten voin hakea vaihtoon Rotary nuorisovaihto järjestön kautta. Heiltä sain todella paljon tietoa, mitä tulisi tehdä hakeakseen rotareitten kautta vaihtoon, kiitos heille! Eli siis kertoivat, että syyskuun aikana tulisi kirjoittaa vapaa muotoinen hakemus itsestään, perheestään, vapaa-ajan aktiviteeteistään sun muista samankaltaisista. Aloitin heti samantien suunnittelemaan tätä hakemusta, jonka sainkin onnistuneesti valmiiksi jo muutamassa päivässä ja lähetettyä Pdf. tiedostona Ylivieskan Rotary klubin jäsenellä. Ei mennyt kauan hakemuksen lähettämisen jälkeen, kun he ottivat yhteyttä ja sanoivat hakemuksen menevän käsittelyyn, ja ottavat seuraavan kerran yhteyttä, kun on aika haastattelulle. Tuossa vaiheessa minua alkoikin jo jännittää niin paljon, kun en tiennyt onko muita hakijoita minun lisäksi tai valitaanko minua edes mukaan, jos muita hakioita olisi. 

Pelätty päivä koitti, milloin sähköpostiini tuli lokakuussa viesti haastattelu ajasta, joka oli 1.11.2016. Tällöin minua jännitti jo niin paljon, joten aloin valmistautumaan haastatteluun eri kysymyksillä, jotta tietäisin valmiiksi, mitä vastaisin, mutta eivät he sitten kysyneet niitä kysymyksiä, mitä eniten odotin esim. Miksi haluaisin lähteä vaihtoon? Miksi juuri minut pitäisi valita? Oli kuitenkin helpotus ettei näitä kysymyksiä kysytty. Menin haastatteluun isäni ja äitini kanssa, ja paikalla haastattelemassa minua oli kolme Rotaryn jäsentä, jotka olivat oikein mukavia ihmisiä! Haastattelu kesti noin 1,5h, joka vierähti todella nopeasti. Haastattelu osottaitui enemmänkin informaatioksi kuin haastatteluksi, mutta kyllä he minua haastattelivatkin jonkun verran. He kertoivat hieman rotareista ja heidän toiminnastaan, sekä tulevasta vaihto-vuodesta ja sen kustannuksista sun muista. Kysyin sitten, jossain vaiheessa, kun uskaltauduin, että kuin monta hakiaa minun lisäkseni on, niin kävi ilmi, että olin ainoa hakia vuosivaihtoon, mutta yksi poika paikkakunnaltani haki kesävaihtoon, jonne hänet myös hyväksyttiin. Minulle myös sanottiin heti paikanpäällä haastattelussa, että minulla on todella hyvät mahdollisuudet päästä lähtemään vaihtoon, mutta vielä oli edessä virallisempi haastattelu Oulussa, johon tuli kaikki muutkin tämän piirin ensisijaisesti hyväksytyt vaihto-oppilaat. Haastattelun jälkeen lähdin kotiin hymysuin. 

Seuraavaksi oli vuorossa piirin virallinen haastattelu marraskuussa, jossa meidät hyväksyttäisiin virallisesti vaihtoon. Menin tänne isäni kanssa. Tämäkin minua jännitti, mutta ei yhtä paljon kuin ensimmäinen paikallinen haastattelu. Oulun piiri haastattelussa oli paikalla paljon eri Rotareita eri paikkakunnilta sekä muutamia Rotexeja eli entisiä vaihto-oppilaita, jotka järjestävät kaikenlaista toimintaa tuleville vaihto-oppilaille ja suomeen saapuville vaihto-oppilaille. Paikalla oli kahvitilaisuus, informaatiota vaihdosta sun muuta samanlaista, josta tiesinkin jo melkein kaiken, koska olen selaillut Rotaryn nuorisovaihdon sivut läpikotaisin. Meille annettiin myös lappu, joka oli täynnä erilaisia kysymyksiä, joka piti paikanpäällä täyttää ja johon en ollut valmistunut yhtään. Ja mihin muuhun en ollut valmistunut oli, että meidän piti esitellä itsemme nimeltä ja iältä sun muilta, mutta se ei onneksi ollut niin kamalaa kuin oletin sen olevan, vaikka se ei minun osaltani kovin nappiin mennytkään. Kaiken tämän informaation jälkeen tutustuimme muiden vuosivaihtoon lähtevien mukavien tyttöjen kanssa, joiden kanssa olemme yhdessä nyt jännittäneet ja pohtineet vaihtoon lähtemistä. Sitten koitti virallinen haastattelu. Itse olin viimeinen haastateltava, ja haastattelu sujui erittäin nopeasti, mutta tilanne oli kuumottava, kun en osannut kaikkiin kysymyksiin kovin hyvin vastata ja silloin luulin, että nyt minua ei sitten valittakkaan. Mutta kuitenkin niin kävi, että kaikki meistä vuosivaihtoon lähtiöistä hyväksyttiin ohjelmaan ja nyt olemme kaikki ensivuonna vaihtoon lähdössä. 

Mutta tämä oli vasta alkua. Seuraavaksi oli tapaaminen NVA - nuorisovaihtoasiamieheni kanssa, joka on todella mukava ja ystävällinen ihminen, tullaan onneksi hyvin toimeen. Hän lähetti minulle netissä englanniksi täytettävän WEB-hakemuksen, jota vielä en ole aivan valmiiksi saanut, mutta kohta, kun vain passi tulee niin se alkaa olla valmis. WEB-hakemukseen pitää täyttää perustiedot itsestäsi, äidistäsi, isästäsi, hätävara henkilöstäsi, kuvia sinusta ja edellä mainituista henkilöistä, täyttää kielitaitosi, maavaihtoehdot mihin olet menossa, koulusi tiedot sun muuta samanlaista. WEB-hakemuksen lisäksi pitää käydä lääkärillä ja hammaslääkärillä täyttelemässä erilaisia papereita ja kaiken maailman koulutodistuksia hakemassa, mutta niistäkin on jo selvitty. Minulla on ollut hieman vaikeuksia hakemuksen täyttelemisen kanssa, mutta onneksi NVA on niin avulias, että häneltä on aina saanut tietoa asiasta ja, mitä tulee tehdä. 

Vielä en ole tätä pidemmälle hakemuksessa edennyt, mutta seuraavaksi on luvassa hakemuksen lähettäminen ja sijoitustietojen odottelu. 

Monet vaihto-oppilaat sanovat, että hakemus prosessi on täyttä tuskaa, mutta omasta mielestäni se ei ole. Se on hieman yliliioiteltua, koska se on aika helppo jos ajallaan kaiken tekee ja rauhallisesti panikoimatta. Mutta voin rehellisesti sanoa, että on ollut aikoja, jolloin halusin vain jättää hakemuksen sikseen, kun tuntui ettei mikään onnistunut, mutta niistä selvittiin omalla tahdolla!

Toivottavasti annoin tarpeeksi tarkkaa ja yksityiskohtaista tietoa!
  

Terveisin, 

Eerika

 

WHO AM I?

Viime postauksessa kerroin hieman, että mistä kyseisessä blogissa on kyse. Mitä en kuitenkaan kertonut on, että kuka minä olen. Nyt sitten kerron teille, kuka täällä ruudun toisella puolella kirjoittelee. 

Nimeni on siis Eerika Hintsala niin kuin viime postauksessa mainitsinkin. Asun Pohjois-pohjanmaalla pienessä kaupungissa nimeltä Ylivieska. Täytin juuri 17-vuotta, itseasiassa eilen. Olen osa viisihenkistä perhettä, joka on jakautunut viime aikoina pienempiin osiin, mutta en tunne tarvetta jakaa sitä tänne blogin puolelle, vaikka haluankin pitää blogin mahdollisimman realistisena. 

Oon luonteeltani optimistinen ja idealistinen. Myös läheiset sanoo, että oon huumorintajuinen, mutta en sitten tiedä pitääkö paikkaansa. Multa löytyy myös tempperamenttia, haha. 

En harrasta mitään joukkue lajeja sun muita sellaisia, mutta käyn salilla muutaman kerran viikossa, ja aina silloin tällöin lenkkeilen riippuen säästä. Oon riippuvainen netflixistä ja sen sarjoista, en elokuvista niinkään. Lempisarjat on The vampire diaries ja The walking dead, jos ketään kiinnostaa. Luen myös tosi paljon, siis tosi paljon. Paras kirja, minkä oon koskaan lukenut on Cassandra Claren Kadotettujen sielujen kaupunki romaani, joka on viides osa Varjojen kaupungit kirja sarjasta. Rakastan viettää aikaani ystävieni kanssa, jotka on mulle maailman tärkeimpiä ihmisiä mun elämässä.

Matkustaminen on todella lähellä sydäntäni, joka on myös yksi syy, miksi haluan lähteä vaihtoon ja miksi sinne olen siis lähdössä. 
 
Luulen, että kerroin kaikki tärkeimmät asiat, mitä musta kannattaa tietää. Mutta, jos sulla tulee jotain muuta mieleen, mitä haluat musta tietää niin jätä ihmeessä kommentti. Ja muutenkin jättäkää kommenttia aiheista, joista haluaisitte mun kirjoittavan. 

   
Terveisin,

Eerika